Kuvat ainoastaan ekalta päivältä ku oltiin pikkuluolilla. Seuraavina päivinä oltiin pääluolilla joista ei oo mahollista selvitä kastumatta nii en luonnollisestikkaa pitäny puhelinta mukana. Tai no minun puhelinkaltoinkohtelut tuntien en ois kyllä ihmetelly :-)
Oli supersiistiä ! Oon käyny kerran Turkissa luolissa ja nyt pittää kyllä sanoa "luolissa", se oli tietty turisteille suunnattu kierros joten konteksti on aika lailla eri, mut siellä mentiin tyyliin kaks metriä portaita alas aidatulla alueella ja käveltiin läpi ku päivänvalossa. Nyt oon VAU.
Ekana matkustuspäivänä käytiin jo pienissä luolissa makustelemassa pari tuntia, sit kolme päivää pääluolilla mitä on alueella kymmeniä vai oliko peräti satoja. Mää oon aivan myyty, ja kävi ilmi että mulla ei oo TIPAN TIPPAA ahtaanpaikankammoa, korkiat paikat sitä vastoin on hyvällä tavalla haastavia.
Luolat mitä me kolutaan, on tosissaan kokoluokkaa 'jos eksyy niin saattaa kestää yli 10 tuntia että muut löytää'. Sillon ku ryömitään, ryömitään tosissaan useita kymmeniä metrejä niin että koko kroppa on litistyksissä maha lattiaa ja selkä kattoa vasten. Tai mennää seinien välissä niin että pitää laihistaa ja olla hengittämättä että keuhkot on mahollisimman kasassa, ja pitää miettiä missä asennossa menee että kypärä mahtuu liikkumaan.
Tai ku tulee aukeita luolia ja lähtään kiipeen ja kulkeen seiniä pitkin (oltiin ilman köysiä joten pari-kolme-muutama metri järkeä käyttäen oli maksimi), oot omien voimien varassa ja pakko miettiä mistä saa otteen, vaihtoehtona on kylmä kylpy; alapuolella on maanlaset vesiputoukset ja virtaukset, jotka on kans aina mahollinen vaihtoehto edetä mutta JÄÄKYLMÄ sellanen. Tosin jokapäivä tuli kokeiltua neki, sekä tahattomasti että tarkotuksella. Pari kertaa putosin seinältä, pari kertaa ainoa vaihtoehto oli kävellä virran läpi, kerran ryömittiin läpi tunneli jonka pohjalla oli parikytä senttiä jäävettä. Ei muuta ku vääntää sukat kuiviks ja taas menoks !
Niiku sanoin, yllätyin miten olin maan alla tunneleissa niiiiii liekeissä enkä yhen yhtää ahistunu. MITÄ KAPIAMPI JA AHTAAMPI JA RYÖMITTÄVÄMPI JA MAHOLLISESTI-JUMIIN-JÄÄTÄVÄMPI ONKALO, SEN PAREMPI. Aivan huippua, tosin monessa ryhmässä olin pienin, ja ku pojat kamppaili isomman kropan ja hartioitten kanssa, mää menin ku pikkunen myyrä. Toisaalta ku piti liikkua seinien välissä x-asennossa, ymmärrätteks sillai levittäen kädet ja jalat, ei pieni koko ollukkaa enää nii avulias. Huippua joka tapauksessa, aivan mahtava fiilis käyttää kroppaa täysillä ja kokeilla rajoja mihin pystyy ja mihin ei.
Periaate jolla meiän lähetettii luoliin, oli menkää, tutkikaa ja tulkaa ulos. Meille näytettii sisäänkäynti, kerrottiin montako mahollista uloskäyntiä on (tai jos ei löyä, voi palata samasta takas), annettiin aika millon viimestään olla takas, ja that's it. Joka päivä oltiin eri ryhmissä, 3-5 henkilöä, viimesenä päivänä 2 suurta ryhmää joissa jokaisella oli pari josta pitää huolta.
Suuremmitta vammoitta selvittiin, tosin erityisesti jalat on NAURETTAVAN mustelmilla :---D laittasin kyllä kuvan jos voisin näyttämättö liikaa paljasta pintaa. Mut niiku dalmatiankoira. Tai leopardi.
Okei, tämä tästä. En jaksa lukia ja tarkistaa tekstiä läpi, jos ei make any sense tai hyppii aiheesta toiseen holtittomasti nii hyppiköön. POINTTI, caving ehottomasti jotain mitä haluan tehä joskus omalla ajalla myöhemmin :-)
Sent from Windows Phone
