I'm the road that drives away then follows you back home

Pienenä välikommenttina kerron vaan et teen tässä autossa viimestä kotimaan roadtrippiä,
latailen mussiikkia matkalle ja aaaaaaaaaaaaa en kestä miten kovasti uusiorakastuin.......
Viralliset lähtöfiilistelybiisit valikoitu enkä voinu ite kyllä tällä kertaa asialle yhtään mittään !

♫ Dave Grohl - Walk (solo acoustic)
♫ Foo Fighters - Times Like These (acoustic)
♫ Foo Fighters - Everlong (acoustic)
♫ Foo Fighters - My Hero (acoustic)

Viimeisiä viedään

Paras mahollinen tokavika viikko. Tiistaina lähettiin yhen parhaista kanssa tekeen yhistetty kesänviimenenroadtrip-kamunsynttäri-kummitytönsynttäri-sukulaistenmoikkaus-heippatiheikaikki-kierros ja nyt on kerralla kuuessa päivässä koluttu läpi Kajaani-Siilinjärvi-Kuopio-Rautalampi-Sipoo-Helsinki -akseli. Ihanaa miten paljon ihania, nii monta rakasta naamataulua etten pysy laskuissa perässä !

Joten kiitos kaikille nähdyille ja näkemättömille, majottaneille ja majottamattomille ja muuten vaan mukana olleille. SUURI SYDÄN. Yheksän kuukautta ei oo pitkä aika olla poissa mut lähdön tuntu on nyt ihan eri kuin että katoais taas vaan Rovaniemelle lukukauden ajaksi. Normaalioloissa oon sen verran liikkuvaista sorttia että tuosta tuhannen syrjäsestä poropoikalandiasta (pientä kyllästymistä havaittavissa?) huolimatta nään yleensä usein niin lähellä asuvaa perhettä, kavereita ja sukulaisia ku kaukana asuviakin, joten kyllä vaan tuntuu hassulta ku nyt en taia tulla ees jouluksi kotiin. Tällä ihmistankkauksella on hyvä lähteä matkaan.

Eilen ajettiin iltaa vasten kotia. Tänä aamuna, saman tien ku luulin päässeeni kuiville neljän viikon särkylääkeriippuvuuesta (muutama valittu sana etenki 2. viisurille, MIKSI OLET PAHA PAHA PAHA JOPA POISTUTTUASI) pamahti päälle kunnon pääihantukossanuhaflunssa. En tiiä enää mitä parhaillaan teen koska aivot oon jo niistäny pihalle. Nyt pittää syyä miljoona appelsiinia ja juua teetä miljoona litraa ettei pahene koska viimenen viikko, paljon tekemistä tai vaikkei ois mitään tekemistä niin oisin mieluiten ihan elävien kirjoissa !

Ennen lähtöä ohjelmassa on vielä yks uusintatentti jonka läpipääsemisen panoksena on muun muassa reippaat 400€ kelan pennejä. Onneks tää tenttiin lukeminen (tän tekstin kirjottaminen, facebookin, blogien ja kuvien selailu yms....) käy levähtämisestä näin paikallaan olon kannalta. Sit ois vielä muutto eli tavaroitten varastoon haku Rollosta, viikonlopun toinen moikkaamisreissu, viimeset terveystarkastukset ja reseptit ja sitten se pakkaaminen. Oon laskenu päivät niin että viimeset kaks päivää oon pelkästään kotona niin sillon ehin hoitaa sen.

Tän päivän ulottuvuuet

Ottaen huomioon et tarvin mukaan vaatteet kaikkina eri vuodenaikoina, kaikki eri säät huomioon ottaen, kaikkia eri aktiviteetteja varten (SEKÄ normaali keskivertonaisen vaatima määrä omia vaatteita ETTÄ urheilu-, vaellus-, sade-, hiihto-, laskettelu-, uima-, some clothes for practical working- ja some nice formal outfit -kamppeet......) puhumattakaan kaikesta muusta elämiseen tarvittavasta ja kaikista kitaroista, suksista sun muista, joku saattais sanoa että hullu, pakkaatko oikiasti kaks päivää ennen lähtöä. Hullu, pakkaan. Kai nyt 48 tuntia riittää muutaman hassun tavaran kahteen matkalaukkuun mahuttamiseen ü 

Kuva lainattu netistä

Pyrin välttämään täällä blogissa mittään muita ku ite ottamiani kuvia, mutta koska oon vielä Suomessa nii kai saan olla tässä vaiheessa ihan vähän malttamaton ! Koska tiiätteks, niin vain on että tuo taitaa olla mun koti ens vuonna. IHAN IHKA OIKIASTI.

En vieläkää tajua mutta en silti malta.

♫ Butcher The Bar - Leave This Town

I move slow and steady but I feel like a waterfall

Pari viikkoa Suomessa jäljellä ! Nyt alkaa olla kunnossa vakuutushommat, rekisterihommat, osotteenmuutokset, liittymäasiat, pankkijutut, passihommelit, saapumispäivät, kyydit, varusteet, rahat, rokotukset, viisauenhampaat... Onneksi on ollu paljon aikaa. Oon saanu koko ajan selvitellä kaikkea pikkuhiljaa nii kaikki on menny oikiastaan kamalan helposti. Asiat, ajat, paikat ja ihmiset vaan loksahtelee kohalleen.

Tein viimeset kaks vuotta töitä opintojen ohella. Etenki vuos sitte ku päätin tästä reissusta, piti mun myös tietyllä tavalla päättää hetkellisesti antavani kaikkeni jotta tää reissu ylipäätään mahdollistuu. Mun taloudellinen lähtötilanne vuos sitte elokuussa oli siis pyöreä nolla...

Ihan puistattaa kuin paljo tein vuoden aikana uhrauksia jokaikisellä henkisellä ja fyysisellä ja sosiaalisella ja ties millä tasolla. Hulluuteen asti töitä ja kunnon working my ass off -meininkiä, lähes täydellistä vapaa-ajasta luopumista, miljoona itkettyä itkua ja ei tässä oo mittään järkiä -hetkeä. On vielä jälkeenpäinki semmonen tunne että kyllä on suoraan selkärangasta neki rahat revitty.

So so so happy

Mutta uskokaa pois että nyt tuntuu MIELETTÖMÄLTÄ sanoa I DID IT ! Oon lähössä (melkein täysin) omakustanteisesti yheksäks kuukaueks asumaan toiseen maahan, tekemään ihan mielettömiä reissuja ja juttuja. Jo tähän mennessä ennen ku oon ees rajojen ulkopuolella, puhumattakaan koko ens vuodesta -- se kaikki oli takuulla tän arvosta. Annan IHAN KOSKA TAHANSA uuelleen IHAN YHTÄ PALJON jos se kerta mahollistaa mulle tämmösiä.

Jokatapauksessa, päätin jo keväällä että tänä kesänä on mun levähyksen vuoro.
Tänä kesänä en tee töitä, tää kesä on mulle. Mulle ja mun ihmisille.

"Voisin tehdä mitä tahansa 
enkä kumminkaan tee yhtään 
mitään. Voi miten hauskaa 
on tehdä mitä haluaa." 
-Pikky Myy

Ja nii on, tänä kesänä asiat, joihin oon keskittyny, on minä ja muut. Tärkiät ihmiset.
Ilo. Onnellisuus. Elämä. Eläminen. Jokaikinen hetki jonka saan käyttää niinku haluan.
Meneminen, tuleminen, lähteminen, palaaminen, liikkuminen, paikallaan oleminen.

Kiitos KIITOS ihanat

Ja täydellinen tää kesä on ollukki, paras mahollinen jättää nämä hetkelliset hyvästit ! Kaikki on menny kokoajan jotenki kummallisen nappiin. Oon saanu nauttia päivän toisensa jälkeen mielettömän ihania hetkiä, ihmisiä, reissuja, matkoja, tekemisiä ja olemisia. Vastapainoksi oon saanu olla just sen verran mitä tarvinki yksin ja tekemättä mitään (meiän porukat ei varmaan usko tuota lausetta, terkkuja vain, kyllä mää olin paikallaankin ü).

Aikataulu on ollu tiukka mutta koko ajan semmonen täydellinen LOKS. Ihmisten vapaapäivät, suunnat ja sijainnit on aina ollu täydellisiä ajotuksia. Oon nähny niitä joita nään koko ajan ja niitä joita en nää ikinä. Oon hypänny suoraan paikasta toiseen, hetkestä seuraavaan, hyvästä seurasta toiseen yhtä hyvään. Joskus se on viikko, joskus päivä, joskus tunti, joskus aivan pieni hetki jonka oon saanu. Mutta sillä ei oo mitään väliä. Kaikki on yhtä lailla tärkiää.

Multa on kysytty pitkin matkaa samat kysymykset, onko pelottavaa, jännittääkö, miten uskallan, eikö sulla tuu ikävä. Vastaukset on kutakuinkin ei ollenkaan, ei vielä, uskallan vaan, tulee varmasti.

Samasta hetkestä asti ku päätin että lähen, koko homma on tuntunu oikialta, helpolta, tarkotetulta ja täydellisesti mun elämäntilanteeseen sopivalta. LOKSAHUKSELTA. Jännittäjäluonne en oo ja uskallan kaikkea mikä on mahollista. Ja eihän mulla oo mitään epämukavaa eessä, päinvastoin pelkästään kaikkea mitä haluan. Joten mikäs tässä on vain olla, ootella, kohta lähtiä ja sitte olla siellä.

Vesipedon hammasharja, vesipedon hammastahnaa, vauhtihirmupillimehua, vauhtihirmun laastareita..... en kestä :')

Ikävä tulee, tottakai. Mutta ensinnäki elän hetkessä, ei huolta huomisesta eikä varsinkaan tulevista tunteista. Nythän mää oon enimmäkseen vaan saanu koko ajan nauttia kaiken ja kaikkien läsnäolosta, ei mulla oo ikävä. Se tulee sitte ku sen aika on, ja sillon on myös ainoa oikea aika ikävöiä. Ei etukäteen. Etukäteen voi pelätä ikävää, mutta en minä sitä pelkää.

Toisekseen erityisen ihanaa on, että ei tärkiät ihmiset ikinä katoa. 
Niinku oon aina hokenu. Vaikkei nähtäis tai vaikkei ees puhuttais.
Vaikka menis monta vuotta, taas tavataan. 

♫ Of Monsters And Men - Slow And Steady

Out of patience

Kukkuluuruu ja tervetuloa seuraamaan mun Norjan reissua ! 

Apua tuntuupa heti alkuunsa hullulta kirjottaa pitkästä aikaa julkista blogia. Ehin jo tuon ekan lauseen aikana aatella että kuinkahan pitkästi kirjottas, kuinka usein kirjottais, kuin paljon kertos, mitä kertos ja mitä jättäis kertomatta, kelle julkasis, tekiskö yksityisen blogin, kirjottasko kirjakielellä, välittäiskö oikeinkirjotuksesta, laittaisko pelkkiä kuvia....Vai pitäskö sittenkään tehä koko hommaa.

Kyllä mää teen.

Out of this noise, here comes the stillness
Out of this chaos, here comes the order

Kirjotan sillon ku siltä tuntuu, en ota painetta siitä kirjotanko usein, harvoin, vähän vai paljon. En mittään hirmu hienoa tai huoliteltua, tykkään kirjottaa eniten sen kummempia ajattelematta, nii sanotusti ajatukset suoraan kynän kärkeen.

Päätin että teen julkisen, kaikille avoimen blogin. Kerron enemmän jos siltä tuntuu ja jätän kertomatta jo tuntuu etten halua. Tiiän että nyt tätä voi lukia perheen, sukulaisten ja kavereitten lisäks ne perinteiset kissan kaiman hoitajan mummon veljen kakarat, minkä takia piänki kirjottaessa tietynlaisen suodattimen päällä.

Vain tärkeimpien ja läheisimpien kuuluu tietää muita lukijoita enemmän, kenenkään ei kaikkea.

Out of this language, out of this language
Out of these words

Tällä blogilla on oikiastaan kolme tarkotusta.

Ensinnäki haluan helpon väylän kertoa kuulumisia nopiasti ja monelle -- tiiän etten kerkiä enkä jaksa skypettää jokaisen kanssa niin paljon että pystyisin kertomaan kaikista kikkurankakkurankekkereistä ja kilpikonnista joista haluaisin. 

Toisekseen tän on tarkotus toimia mun suodatettuna, julkisena päiväkirjana, että voin sitte myöhemmin ite näitä lueskella, oli ne sitte lyhyitä tai pieniä muistoja mutta ovatpaha kumminki.

Kolmannekseen tän blogin yks erittäin tärkiä toimenkuva on estää mua spämmäämästä facebookia ja instagramia täyteen kuvia koska vannon kautta kiven ja kannon että KUVIA TULEE. Miten mää muka malttasin olla kuvaamatta vuoria jotka nään joka aamu herätessä ? Oon ihan varma että otan joka aamu kuvan sillai "kattokaa nyt, uskomatonta, mää saan asua täällä !!!!"

Out of patience, out of deed
Out of courage, out of me
Out of reason, out of truth
Out of conscience, out of you

Hmmm aattelin et kirjotan jonku ihan pikkujutun tähän blogin avajaishetkeen.... Mulla on yks pikkutaipumus: Jos vaan suinki on tarkotus jottain selittää nii minä kyllä selitän ja selitän ja selitän ku papupata. Että se avajaishöpinöistä ! Vähän semmonen etukäteisepäilys että jatkossa en näin paljo tuu kirjottamaan. Tai ehi. Tai ehkä ehin ja jaksan ja kirjotanki.

Kiva ku eksyit tänne tällä kertaa.

Tämän pidemmittä puheitta heippatihei, kuullaan ja nähdään ja ollaan yhteyksissä
ja arvaa mitä, TASAN KOLME VIIKKOA LÄHTÖÖN !

♫ Autamata - Out Of This